Nihilisti

Nihilistit elokuvassa Big Lebowski

Tänään sain kuulla Popporoon tekevän tutkimusta hyvästä ja pahasta. Nämä käsitteet ovat edelleen Popporoolle vieraita, vaikka antiikin klassikot ja Raamattu ovat olleet lukulistalla. Niinpä Eridianuksen tutkimushallinto ja Popporoo olivat päätyneet hankkimaan planeetalle nihilistin. Nihilistiä tarvittiin tutkimuksessa jonkinlaisena vastaesimerkkinä.

Tutkimus on kuitenkin ollut vaikeuksissa, kun mustiin pukeutuva pitkätukkainen hiippari viihtyykin varsin hyvin kaljaa juoden ja pilveä poltellen paikallisten hippien kanssa, eikä oletettua irrationaalista käytöstä ollut havaittu. Nihilisti on alituisesta pummaamisesta huolimatta jo suorastaan varsin pidetty Eridianuksen hippien keskuudessa. Jopa salaperäisesti kadonnut, alunperin Reprojisointiosastolta pihistetty, jallupullokin löytyi jumalanuskoon kääntyneen ex-hipin takin taskusta.

Tarkemmissa tutkimuksissa oltiin todettu nihilistin älykkyysosamäärä kovin alhaiseksi. Popporoo päätteli tällä olevan jotain tekemistä sen kanssa, että nihilisti on aivan kyvytön toimimaan arvoista piittaamatta. Kerroin Popporoolle näkemykseni siitä, että sopeutumattomuusvaikeudet olivat odotettavissa, koska laumakäyttäytyminen on meihin maan asukkaisiin sisäänrakennettu jo DNA:ssamme. Hieman kiusatakseni Eridianuslaisia neuvoin heitä reprojisoimaan Diogenes Sinopelaisen, jotta tutkimus saatettaisiin saattaa loppuun. Tiesin toki, että ilman mallikappaletta he eivät Diogenesta paikalle tule saamaan.

Antikonservatiivinen manifesti

Pitkästä aikaa totesin Popporoon ottavan yhteyttä. Hänellä oli yllättäen jälleen ongelma. Eridianuksen hallinto etsi kuumeisesti itselleen sopivaa poliittista ideologiaa. Hieman tunsin jo tässä vaiheessa karvojeni nousevan pystyyn, koska ideologiat tarkoittavat yleensää kaavaa, jolla oikeat näkemykset päätellään. Heikäläinen hallinto oli hankkinut kopion Takkirauta nimisestä blogista ja päätynyt toteamaan, että konservatismi sopisi heille Eriadinuksella oikein mukavasti, koska heistä kuulostaisi oikein mukavalta järjestää yhteiskunta kuuden peruspilarin varaan, jotka olisivat blogin mukaan : koti - uskonto - isänmaa - markkinatalous - vapaus - traditio.

Päätin varoittaa hieman Popporoo'ta ja pohtia konservatismia näistä tolpista käsin. Näin syntyi seuraavat pohdinnat. Voi olla, että pohdinnassani samaistin konservatiivit ja Takkirauta-blogistin liiaksikin yhteen. Todennäköisesti ajatus muutenkin katkeilee ylimäräisten ajatusten ja liiallisen cut/pasten käytön myötä. Popporoo kuitenkin yli-inhimillisine ajattelukykyineen ymmärtänee minua.

Koti onkin hieno peruspilari - minäkin kannatan, että jokaisella kodin haluavalla suomalaisella tulisi olla Suomessa koti. Mutta kun tämä taas viittaa siihen, että kodissa pitäisi asua uskonnollisessa seremoniassa yhteen liitetty heteropari lapsineen, niin muistan etteivät kaikki ihmiset halua, osaa tai voi ties mistä syystä asua tuollaisessa kodissa - eli jälleen työnnetään lisää ihmisiä isänmaan ulkopuolelle Suomen rajojen sisäpuolella.

Uskonnollisuus yhteiskunnan peruspilarina on eettisenä kysymyksenä mutkikas. Uskonnollinen toiminta rituaaleina on minulle vain käsittämätöntä, mutta tietosisällöltää valhetta. Uskonto on kuitenkin oopiumia kansalle. En oikeastaan tiedä missä mielessä Marx tuon sanoi. Ehkä uskonnolla huumattu kansa voisi olla rauhallinen ja tyytyväinen. Hamilon blogin mukaan kristillisdemokraatit ovat vähemmän taikauskoisia kuin vihreät. En silti kykene ajattelemaan, että harhaluulo toimisi rokotteena muita harhaluuloja vastaan. Uskonnollisuuden kohdalla tulee Marx sikälikin mieleen, että näen kristinuskon sanoman ja sosialismin aatteen välillä paljon samaa; molemmat ovat ajatusrakennelmia, jotka levittävät ja suojelevat itseään sisältäen hieman samanlaisen ajatuskoukun toivossa paremmasta tulevaisuudesta ja ulkopuolelle jäävien uhkailussa (- niin tosiaan meemit).
Mutta niin, toisaalta ehkä jos kansa saadaan jumppaamaan, venyttelemään ja meditoimaan vaikkapa urheilustadionille aina valtiovieraiden saapuessa, niin lupaan kyllä seurata mukana televisiolähetyksen ääressä.

Isänmaa on valitettavasti monille jo nyt systeemin edustajien, porvareiden tai kyttien isänmaa. Sana vapaus kuulostaa pilkanteolta edellisten kuuden pilarin keskellä, kun konservatiivimme haluavat tehdä oman elämäntapansa itse valinneista mukavista ja empatiaa tuntevista ihmisistä hylkiöitä ja rikollisia. Tästä seuraa, että yhä useammat ihmiset elävät isänmaansa ulkopuolella, vaikkakin rajojen sisällä.

Markkinatalous on eräänlainen luonnontila ts. markkinatalous ei ole minkään eettisen päättelyn tuloksena rakennettu ihannejärjestelmä. Ihminen vain ikäväksemme elää siinä määrin luonnon armoilla, ettei vahva ja heikko, älykäs ja tyhmä, ahkera ja laiska, kaunis ja ruma voi milloinkaan olla tasa-arvoisia ja saada yhtä paljon onnea. Mutta tämä konservatiivien "markkinatalous" ei edes pyri helpottamaan heikoimpien elämää; ainakin Suomessa tämä konservatiivien markkinatalous tarkoittaa lähinnä yhteiskunnalle erittäin kalliiksi (eli kaikilta pois) tulevaa tukipolitiikkaa ja valinnan vapautta rajoittavaa säännöstelyä "ihmisten omaksi parhaaksi."

Konservatiivit väittävät liberalismin olevan koulukiusaajan vapautta. Näen asian aivan päinvastaisena. Vapaassa (liberaalissa) maailmassa ei kellään ole valtaa toisiin ja siten mahdollisuutta kiusata toisia ihmisiä. Konservatiivit ovat myös jopa tutkitusti potentiaalisempia kiusaajia, koska he tuntevat inhon tunteen voimakkaampana  (lähde ties missä). Tämän useimmiten perusteettoman inhon, vihan ja pelon yhdistelmän olen monesti nähnyt katkaisevan rationaalisen ajattelun konservatiivisissa ihmisissä, kun puhutaan jostain heidän oman traditionsa ulkopuolisesta inhimillisestä toiminnasta.

En kuitenkaan kannata isoja äkkinäisiä muutoksia yhteiskuntaan ja hallintoon, jotka Suomessa ovat osoittautuneet toimineen verrattain hyvin. Kuitenkin näen tradition useimmiten tämän konservatiivien omiman maltillisen kulttuurievoluution jarruna - ja usein vieläpä valehteluna, aivopesuna ja jopa väkivaltana. Tämä  kaikkea elämää säätelevä ja valvova jättimäinen byrokratiakoneisto tekee muinaisiin kirjoituksiin nojaavia lakeja, jotka eivät vastaa tietämystämme ja keskuudessamme muodostuneita arvoja. Joten eiköhän olisi aika karsia hallintoa hallintotavan traditioista huolimatta ja keksiä vapaa-ajallemme ihan uusia traditioita.

Eikä mulla ole rahaa ja essee markkinataloudesta.

Tällä kertaa Popporoo kysyi minulta mielipidettäni markkinataloudesta.  Hän oli saanut jo käsityksen kysynnän ja tarjonnan aikaansaamasta hinnanmuodostuksesta ja myös käytännön kokemusta oravanpyörien pyörimisestä omassa pikku dystopiassaan Eridianuksella. Kaikkien alojen yleisdiletanttina vastasin hänelle kuitenkin seuraavasti:

Markkinatalous on hieno järjestelmä. Markkinatalouden hienoimpia ominaisuuksia ovat siihen välittömästi liittyvät tehokkuusvaatimus ja kilpailu eli juurikin ne asiat, joita usein kuulee eniten kritisoitavan. Näiden ominaisuuksien ansiosta saamme valita keneltä ostamme tuotteemme ja siten saamme valita hinta-laatusuhteeltaan itsellemme parhaiten sopivan tuotteen. Tämä järjestelmä tuottaa aina vain tehokkaammin ts. järkevämmin ja edulllisemmin ja paremmin tehtyjä tuotteita.

Markkinatalouden sanotaan myös palkitsevan lahjakkuudesta ja ahkeruudesta. En ole aivan varma pitäisikö lahjakkuutta palkita, koska lahjakkaat ovat joka tapauksessa lahjakkaita myös ilman palkintoja.(Lahjakkuuden palkitseminen on siis oikeastaan sosiaalidarwinismia. Ainakin jos varakkaat lisääntyisivät köyhempiä nopeammin - todellisuus taitaa kylläkin toimia päinvastoin. En osaa nyt sanoa mitään sosiaalidarwinismista.)
Ahkeruutta kannattaa tietysti yhteisön edun nimissä palkita, jotta ihmiset ahkeroimalla loisivat (loisimatta) uusia resursseja kaikkien käyttöön. Ja onhan se lahjakkaiden ahkeruus todellakin hyödyllisempää kuin lahjattomien.

Markkinatalouteen liittyy helposti myös erilaisia lieveilmiöitä, kuten tukipolitiikkaa, yksityistämiseen ja muihin julkisiin hankkeisiin liittyvää korruptiota, monopoleja, kartelleja, siäspiirikauppaa, globaalitalouden ongelmia ja kaikkea muuta ketkuilua (tässä en tarkoita ketamiinia, joka muuten on erinomaisen hauska aine.)

Markkinat eivät siis ratkaise kaikkia ongelmia itsestään, vaikkakin markkinatalous ja teknologian kehitys yhdessä selvästikin tuottavat meille yhä enemmän kivaa.

Uudenlaisia ongelmia saattaa syntyä tulevaisuudessa; tietäänkseni kukaan ei osaa ennustaa työn tekemiseen vaaditun osaamisen kasvun vaikutusta työttömyyteen. Tosin höyrykone, kehruukone ja rautatiet eivät suurista peloista huolimatta tehneet työntekijäistä tarpeettomia. Pikemminkin ne synnyttivät uusia mahdollisuuksia ihmisille sekä parempia työoloja. Nyt tilanne saattaa silti olla toinen: nyt ja etenkin tulevaisuudessa ihmisiltä vaaditaan osaamista, jotta he kykenevät kilpailemaan koneiden kanssa. Tai tarkemmin sanoen he joutuvat kilpailemaan koneita ohjaavien (harvojen) ihmisten ja heidän käytettävissään olevien koneiden kanssa. Tuleeko ratkaistavaksemme kansallinen ja globaali tulonjako tilanteessa, jossa vaikkapa vain 5% ihmisistä tekee tuottavaa työtä? Mikä tällaisessa tilanteessa on oikeudenmukainen tapa jakaa vaurautta?
(Ongelmien ratkaisua ja valtion mahdollisuuksia ratkaista niitä pohdin toisella kertaa.)

Useimmille meistä suurin ja merkittävin avoimeksi jäävä kysymys on silti se, että mistä pirusta minä itse saan rahaa ostaa noita huipputehokkaasti tuotettuja huipputuotteita?

Vaikka markkinat eivät siis toimiessaankaan poista murheita, ongelmia ja kuolemaa, niin tällä hetkellä näen markkinatalouden ja vapaiden markkinoiden perustana olevan yksilön itsemääräämisoikeuden tärkeimpänä kannatettavana ideologiana.

Aivoni - elämäntoverini

Tänään Popporoo oli päättänyt jatkaa tutkimustyötään keskittyen olennaiseen eli Maa-planeetan asukkaiden tutkimiseen. Ennen empiirisiä kokeitaan hän halusi kuulla minulta vastauksen kysymykseen minkälaista on olla ihminen. Popporoohan ei luultavasti vieraan planeetan asukkina
sisällä mitään ihmisen kokemusmaailmaan verrattavaa. 

Minkäs itselleen voi? Näin totesi ystäväni - puhui tosin koirasta, mutta varmasti tietäen puhuvansa samalla itsestään ja ihmiskunnasta. Pääosin ihmisenä oleminen on ihan hauskaa puuhaa. Olemassaolon mielekkyys pitää kuitenkin ihan itse oivaltaa. Tämän hauskuuden ja mielekkyyden
esteeksi on ihmiselle kehittynyt evoluution myötä elämäntoveriksi elin nimeltä Aivot. Aivot ovat kuitenkin kaikilla saman nimiset, enkä ole vielä tavannut henkilöä, joka olisi nimennyt aivonsa erisnimellä. Isällisin ottein aivot suoltavat ihmiselle häntä "suojaavia" mekanismeja,
kuten erilaisia pelkoja ts. aivot käskevät välttämään joitain asioita esimerkiksi tiettyä ihmistä (tai jopa kaikkia ihmisiä), korkeita paikkoja, tiettyä vatsalle hyvin kelpaavaa ravintoa jne.

Toisaalta samoihin aivoihin on rakennettu osia, jotka kannustavat ihmistä tekemään yhtä ja toista. Niinpä ihmisen mieli ei koskaan ole vapaa. Tästä seuraa erilaista murhetta ja onnettomuutta ja jopa äärimmäisiin tragedioihin johtavia tekoja. Helpoimmillaankin aivot tekevät meistä
peliongelmaisia, narkomaaneja, sydämensä toivottomassa rakkaudessa murtaneita, arjen paineissa stressaantuneita epätoivoisia ihmisiä tai vain laiskureita tai ns. kusipäitä.

Toisaalta aivot ovat varsin hauska olio, joka antaa meille erilaisia palkintoja, vaikkakin toisinaan näitä palkintoja irtoaa aivan epäloogisin perustein, jolloin meille ihmisille jää vain hämmennus siitä mitä aivomme haluavat.

Olen pyrkinyt viihdyttämään aivojani parhaipani mukaan, jotta ne kohtelisivat minua hyvin. Mutta toisaalta vaikka tiedostan olevani aivojeni alamainen, niin kohtelen välillä aivojani kuin ne olisivat
leikkikaluni. Ja aivoilla on kaikki keinot kostaa ja näyttää kumpi käskee.

Sellaista on olla ihminen. En ole varma suosittelenko Popporoota hankkimaan aivoja - luultavasti ne eivät sovi kaikille.

Häiriöitä

Olin jo hetken ehtinyt ihmetellä, kun Eriadinukselta ei ollut kuulunut mitään moneen päivään. Sitten alkoikin taas jo kuulokkeista kuulua tuttu naputus. Popporoo selitti tutkimustyön olleen Eriadinuksella jäissä monenlaisista syistä johtuen. Popporoolla oli omassa kuvassaan - vai oliko se minäkuvassa tai jossain vittu itsetunnossa - jotain häiriötä johtuen siitä, ettei Reprojisointiosasto ollut suostunut uusimaan Popporoon lääkemääräystä sekä siitä, että Hirvi oli syönyt tutkimuslaitteistosta elektrolyyttikondensaattorit suihinsa rehutoimitusten pysähdytttyä. Rehutoimitukset puolestaan olivat loppuneet, kun Eriadinuksen hallitus oli päättänyt kieltää kuljetusalalla toimivat yritykset, koska kuljetusalan yrityksiin voi liittyä järjestäytynyttä rikollisuutta. Samasta syystä Reprojisointiosasto oli hylännyt Popporoon ja muiden hippien anomuksen saada Eriadinukselle bordelli tai edes yksi sellainen kolttatyttö. Eriadinuksella asuva hippi, joka väittää tuntevansa moottoripyöräkerholaisen, tosin kiistää yhteytensä kuljetusalaan, bordelleihin tai ylipäätään minkäänlaiseen yritystoimintaan.

Popporoo olikin järjestänyt mielenosoituksen, jossa tuotiin esille, että Eriadinuksella eletään fasistisen hallinnon alla. Vastauksena protestointiin Eriadinukselle säädettiin 37,5 tunnin työaika. Ja vieläpä ahdistuksen lisäämiseksi Reprojisointiosasto määrättiin generoimaan planeetalle eripuraiset ja eri väriset kaksi naapurusta, joilla molemmilla on pääsy planeetan itsetuhojärjestelmään. Alan ymmärtää, että Popporoon aluksi suurella ilolla ja uteliaisuudella aloittama tutkimushanke alkaa kääntyä melko masentavaksi. Popporoo kertoi haaveilevansa jo jopa planeetan vaihdosta. Päätimme kuitenkin Popporoon kanssa yhdessä kieltäytyä masennuksista ja nostaa maljan perjantain ja lähes täydellisen maailman kunniaksi.     

Raukat vaan menköhöt merten taa!

Popporoo kertoi tutkimustoiminnan Eriadinuksella kärsineen viime aikoina talouden kiristymisestä. Suurimpana syyllisenä Popporoo pitää Eriadinuksen ainoan rikkaan hipin muuttamista veropakolaiseksi toiselle planeetalle. Onneksi Reprojisointiosasto generoi seteleitä nopeammin kuin kulutettavia tuotteita Eridianukselle. Näin Eridianuksella saadaan rahoitettua työllistävän vaikutuksensa vuoksi elintärkeät porkkanan viljelyyn tarkoitetut maataloustuet. Planeetan hallituksen onneksi karuissa oloissa porkkana ei kylläkään elä ja näin säästyy sievoinen summa vientitukia, joita tuhlaantuisi planeettojen välisiin porkkanakuljetuksiin. Eridianuksella elävän pienen hirvikannan tarpeisiin tuodaan tosin vaatimaton määrä luomuporkkanaa.
Kulttuurihistoriallisesti arvokkaasta ja leppoisasta elämäntyylistään huolissaan olevat Eridianuksen  hipit ovat protestoineet rikkaan hipin planeetalta muuttoa. Ratkaisuksi talousvaikeuksiin on jopa ehdotettu rikkaille (ja poismuuttaneille) jaettavan maataloustuen jakamista työttömille hipeille.

Uskon

Pitkähkön tovin piehtaroituamme epäilyn ja epäuskon kourissa päätimme Popporoon kanssa alkaa uskoa toistemme olemassaoloon. Popporoo vakuuttui lopulta olemassaolostani saatuaan Reprojisointiosastolta riittävät dokumentit ja etenkin koska Eridianuksen hallitus on kieltänyt olemassaoloni kieltämisen.
Minä puolestani uskon ja tunnustan Popporoon olevan totta, koska Popporoo sanoo reprojisoineensa minut omaksi kuvakseen ja kannustaa sanomaansa uhkauksilla, kuten esimerkiksi seikkaperäisillä kuvauksilla siitä kuinka minua liekitetään ikuisuuksien ajan, kunnes Pääkäyttäjä sammuttaa simulaation, jonka sisällä elän.